Tämä tässä vauvakuumeilussa on ikävää kun sitä heti kehittelee itselleen niitä raskausoireita.... Monta kertaa on tullut sellainen tunne että ihan varmasti tuolla masussa kasvaa nyt pikkuinen. Sitten tulee järki joka sanoo että ei se todellakaan vielä ole tärpännyt ja nämä oireethan enteilee vaan menkkoja. Ja se järki kertoo myös että jos kierto on palaamassa entiseen n. 32 päivään niin eihän mulla ole ollut sitä ovistakaan vielä :-O

Niitä epäilyttäviä oireita on mm. repimiskipu tuolla alamahalla. Kun äkkiä nousee ylös tai kurottelee jotain korkealta niin se kiskaisee ikävästi alamahalta. Sitä mulla on ollut muissakin raskauksissa. Mutta no joo, sitä on kyllä ollut joskus kierukankin aikana. Ei siis riitä oireeksi.
Rinnat ei oikeastaan ole arsitelleet muuta kuin tänään kuntosalilla. Jumppasin sellaisella pakaralaitteella jossa maataan mahallaan niin huomasin että tisuihin sattuu. Mutta nekin tuppaa herkistymään ennen menkkoja ja joskus kierukankin kanssa ne oli tosi arkana vaikkei vuotoja ollutkaan. Ei siis riitä sekään.
Alamahaa jomottelee ja särkee välillä oikealta ja välillä vasemmalta. Aluksi epäilin ovulaatioksi ja nyt lähestyviksi menkoiksi. Ei riittävä tunne raskaana olosta tämäkään.

Ei siis auta kuin odotella. Harmi kun siitä on niin kauan kun on viimeksi ollut raskaana (yli 6 vuotta, hui!). En enää muista miltä se tuntuikaan ihan alussa :-) Ja tuplilta en tiennyt mitään oireita ennen positiivista testiä.. Tosin se ehkä johtui siitäkin etten odottanut mitään tapahtuvaksi niin pian. Neuvolaan mennessäkin olin varma että se on tuulimuna :-)

Huomenna ajattelin kuitenkin käydä labrassa kontrolloimassa kilpirauhaskokeet. Minulla on vajaatoimintaan lääkitys ja arvothan pitäisi olla kunnossa raskauden alkaessa. Sekin pelottaa kuinka tämä vajaatoiminta saattaa vaikeutaa raskaaksi tulemista. Ja jos arvot ei pysy kuosissa niin mitä se tekee vauvalle? Tämä "tauti" todettiin mulla kun tuplat oli yli vuoden, joten aikaisemmissa raskauksissa olen ollut terve kuin pukki. Tämä on siis uusi juttu.

Tämä vauvakuumeilu on kyllä niin hassua. Vaikka se raskaaksi tulo toisaalta hirvittää ja olen sanonut itselleni ettei ole mikään kiire (kannattaisi tulla raskaaksi vähän myöhemmin kesällä niin vauvakin syntyisi keväämmällä, kertoilee "järki") niin silti tietää että (jos) kun menkat alkaa niin sitä mätkähtää niine haaveineen maan pinnalle. Ja vaikka ei usko, ei oleta, olevansa raskaana niin silti joku kumman sisäinen toive yrittää nostaa päätän ja saada haaveilemaan että jospa sittenkin olisi jo tärpännyt.

Mä ensin ajattelin että mä en edes kirjoita tänne näistä tuntemuksista. Siitä kuinka mun teksi mieli huutaa koko maailmalle että mä vahvasti epäilen olevani raskaana. Kun sitten mä joudun myöntämään pettymykseni ja toteamaan kuinka minuakin on elimistöni huijannut (edelleen jos) kun menkat alkaa. Sitten ajattelin että mitä varten mä aloitin tämän blogin? Tämänhän piti nimen omaan olla paikka jossa mä selvittelen näitä sekavia ajatuksiani ja jaan edes jollekin tämän vauvahaaveen ja sen kuinka yrityksemme etenee. Ollaan siis edelleen pidetty linjaa että tästä ei puhuta. Vain se mun yksi ystävä tietää. Ja TE. (Montakohan teitä on ja monikohan minut tunnistaa.... apua, kommentteja pliis...) Miksi mä en sitten kirjaisi tänne nitä salaisiakin haaveita ja tunteita ja sitten myös valittaisi kaikki pettymykseni ja surun tunteeni. Johonkinhan ne on purettava ja tämä on siihen oiva paikka :-)

Jatkan tässä menkkojen odottelua kaikessa rauhassa... Uskoo ken tahtoo... Laskeskelen lähinnä päiviä milloin voin testata jos vuotoa ei tule lähiaikoina... Tänään on tosin vasta kp 19 / 23-32. Ja jos se kierto on sen 32 niin ovis ei ole vielä edes käynyt... Mitä pirua nämä oireet sitten on???

Ihanaa kun joku jaksaa "kuunella" tätä sekavuutta :-)