Mä kihisen kiukusta. Olen pahalla päällä. Tekisi mieli sanoa suorat sanat kaikille opettajille. Ja toisaalta olen kuin lyöty. Kuin voimaton kaiken edessä, kykenemätön puolustamaan edes omaa lastani.

Olen siis ollut palaverissa. Keskimmäisellä pojalla on jonkin verran kömpelyyttä motoriikassa ja etenkin silmä-käsi-yhteistyö tökkii aika pahasti. Kehitys etenee tällä saralla tavallista hitaammin mutta varmasti kuitenkin. Poika on syntynyt loppuvuodesta -00. Ei pantu tälle lukuvuodelle vielä kouluun vaan siirrettiiin päiväkodin eskarista koulun eskariin. Syksyllä siirtyy normaalisti ekaluokalle mutta sellaiseen pienryhmään. Tässä lapsen tausta lyhyesti.

Mutta mua tökkii nämä palaverit! Argh! Tämän päiväisestäkään ei ollut paskaakaan hyötyä. Eskariope kertoili kuinka poika haahuilee siellä ja täällä. Ei ole innokas piirtämään, ei askartelemaan. Puhuu paljon, tosin kielellinen lahjakkuus ja nokkeluuskin on oikeastaan tässä tapauksessa negatiivisen palautteen arvoista. Toimintaterapeutti oli jälleen ainut joka antaa positiivista palautetta pojan edistymisestä, kielellisestä kehityksestä ja valoisasta luonteesta. Psykologi on myös ruukannut kehua lasta mutta valitettavasti hän ei tänään päässyt paikalle.

Mun mielestä eskarin opettajankin pitäisi olla niin ammattilainen että kielteisen ja rakentavan luonnehdinnan jälkeen löytää lapsesta myös jotain positiivista? Edes äidin mieliksi... Syksyn palaverissakin hän vain kritisoi. Silloin ajattelin että saakohan poikani häneltä koskaan päivisin kannustavaa ja positiivista palautetta vai onko hänellä jotain kielteisiä asenteita lastani kohtaan? Nyt hän kehui sentään lasta innokkaaksi ja hyväksi laulajaksi. Tosin sitäkin tekee liikaa, silloinkin kuin ei pitäisi laulella vaan tehdä tehtäviä. *Huoh*

Mulla oli suuret odotukset tavata tämä ensi vuoden pienryhmän pettaja. Olin kuullut hänen olevan kiva ja hyväkin vielä... Mutta mitäs sanotte siitä että hän ei edes esitellyt itseään, ei kätellyt minua?!? Olettaisin että jos on palaveri jossa on paikalla edustajia koululta sekä terveydenhuollosta sekä lapsen äiti, koolle kutsuvana voimana nämä terveydenhuollon edustajat + koulu, niin he toivottavat mut tervetulleeksi ja esittelevät ensin itsensä. Minunko pitää äitinä aloittaa esittelemällä itseni kaikille? Minä olisin odottanut että tämä uusi opettaja ottaa minuun kontaktin ja esittelee itsensä. Me muut kyllä tunsimme toisemme jo entuudestaan mutta hänen kanssaan emme ole ennen tavanneet. Minulle tuli hänestä sellainen ylimielinen käsitys koko palaverin ajalta. Ja koska tämä eskarinope kritisoi poikaa koko ajan niin tuskinpa uusi opettajakaan häntä kovin positiiviseti osaa ottaa vastaan? Toivon häneltä sellaista ammattitaitoa että hän osaa itse muodostaa kuvan lapsesta omien havainnointiensa perusteella. Ei kuuntelemalla vain joitain toisen mielipiteitä.

Huomenna on kouluuntutustuminen johon menen yhdessä poikani kanssa. Saapa nähdä millaisella asenteella hän tervehtii poikani tervetulleeksi ensi vuodelle hänen luokkaansa. Varo vain ope, olen aika hyvä tulkitsemaan sanatonta viestintää....

Mutta sitä minä suren että olen niin raukka etten osaa puolustaa tarpeeksi omaa lastani. Palaverin jälkeen musta tuntui että lähden sieltä itku kurkussa. Koin ettei tästä ollut mitään hyötyä tulevaa kouluvuotta ajatellen. Yritin kyllä kertoa että coolin ja tehtäviä kohtaan välinpitämättömän pojan kuoren alla asuu erittäin herkkä lapsi joka tuntee varmasti olevansa huonompi kuin muut ja koittaa vain peittää epäonnistumisensa pellen naamarin alle.... Tuskin meni perille. Toimintaterapeutti taisi taas olla ainut joka ymmärsi ja oli samaa mieltä.  Olisin ehkä ollut rohkeampi jos isäntä olisi ollut paikalla tukemassa minua mielipitessäni. Mutta hän ei töiltään taaskaan päässyt kuuntelemaan tätä kritisointia.

Kotona minusta sitten taas nousee tämä leijonaemo jonka tekisi mieli päästellä suorat sanat näille ammattikasvattajille lapsen yksilöllisyydestä ja siitä kuinka minä koen nämä heidän arvostelunsa. Leijonaemo joka niskakarvat pystyssä puolustaa pentuaan pahaa  ja kovaa maailmaa vastaan.

Kunpa minussa olisi munaa tehdä se joskus ihan livenäkin.