Tänä aamuna, tai oikeastaan lähes aamupäivällä, heräsin uneen jonka niin toivoisin olleen totta.. (Katsoin kelloa eka kerran n. klo 9 ja sitten NUKAHDIN uudestaan... heräsin n. 9.30 kun naapurin lapset soitti ovikelloa... Ja meidän koko perhe veteli vielä ruususen unta..)

No siis siihen uneen... Unessa tein testin enkä meinannut millään uskaltaa katsoa tulosta. Ja kun viimein katsoin siinä oli niin selkeät kaksi viivaa ettei iknä! Ei haamuja, ei arvuuteltavaa vaan kaksi tosi selkeää sinistä viivaa. Oih. Kun heräsin mietin vielä että oliko se unta vai totta? Niin todelta se tuntui. Kohta kuitenkin tajusin että himputti, se oli sittenkin vain unta :-(

Haaveilin sitten jo aikani että josko tämä uni olisi ollutkin joku enne... Putosin pilvilinnoista kun tytär kertoi nähneensä unta kuinka hän oli viimein saanut sen toivomansa oman koiran. Ja tämä tytön uni ei todellakaan ollut enne... Juuri nyt en jaksa ajatellakaan yhtään karvakasaa tässä arjen hullunmyllyssä... ;-)

Valitettavasti oireita ei ole sen enempää kuin eilenkään. Rinnat ei arista (onko niitten pakko aristaa??) ja alavatsa on samanlainen kuin eilen. Sellaista menkkamaista jomotusta ja painon tunnetta tuolla alavatsalla on. Ei vihlomisia, ei repivää tunnetta muasarjoissa. Vain se pari päivää ennen vuodon alkua vaivaava turvotus puuttuu. Se tulee varmaankin viikonloppuna. Uskon edelleen että tämä kierto tulee olemaan pidempi kuin aikaisempi. Mielellään reilun vuoden pidempi ;-)