Meidän piti luoda tiukat säännöt tälle kone-elämälle kun alkoi näyttää siltä että (sekä äiti että) tytär istuvat ihan liikaa koneella...
Alkoi tuntua siltä että tuo esikko istua napottaa koneella vähän väliä. Käy ulkona auringossa ja sitten taas sisälle ja Tallini.fi -sivuille "hoitamaan" talliaan ja tekemään dessuja (älkää kysykö mitä ne on. Jotain talliesittelyjä kait jotka värkätään paintshopilla tms. Nää nykynuoret on aika paljon kätevämpiä koneiden kanssa kuin me vanhukset...)
Ja kyllä mä itsessänikin huomasin sen että tähän blogimaailmaan jää koukkuun. Kun tulee ulkoa sisälle, on saanut syötyä (jos ei satu syömään koneella vain vanhempien oikeus lapsilta salassa...) niin aina piipahdus koneelle ja katsomaan mitä muille blogeille kuuluu tai muuten vaan surffailemaan...
Mitä kaikea sitä ehtisikään jos ei olisi koneella? Ja ennen kaikkea viitsisi. Musta tuntuu että tämä kone passivoittaa. Kun on tässä vähän aikaa istunut niin ei oikein jaksakaan tehdä mitään...
Istuttiin sitten neidin kanssa yksi ilta keittiön pöydän ääreen ja yhdessä mietittiin meille passelit säännöt:
1. T:llä alkavat päivät ovat tietokoneettomia; eli tiistai, torstai ja tunnuntai :-)
2. Tietokoneettomina päivinä kone avataan vain jos on pakottava tarve (se tarve ei koske blogeja eikä tallini.fi:tä..) Lähinnä vain työasiat/viestit koulusta jos niitä on tiedossa.
3. Muina päivinä kone on auki mutta ainakin näin kesäaikana kiinni klo 12-17. Eli aamusta ja illasta kone on käytettävissä JOKAISELLE perheenjäsenelle (teinihän mielllään häätää pienemmät siitä hyvin nopeasti...) Koneaikaa per jäsen ei olla vielä rajoitettu. Siihen puututaan tarvittaessa.
Sääntöjä voidaan sitten muokata syksyn mittaan. Ajattelin että koneellisia päiviä voisi olla vaikka ne kun on jotain muitakin harrastuksia (esikoinen käy hopeasommassa ja pojilla on jääkiekkoharkat 2 x viikossa). Kun on ollut hikiset harkat tms. niin illalla voisi sitten vähän levähtää koneen äärellä? Näitä harkitaan sitten kun katsotaan mitä syksystä tulee ja mitä kukakin tekee ja minäkin päivänä... Alkaa taas se harrastusten rumba...
Muutamat ensimmäiset päivät näillä uusilla säännöillä on mennyt mukavasti. Oli kiva huomata kun kone möllötti kiinni eilisen niin esikkokin leikki kavereiden kanssa ihan eri malliin pihalla. Muuten se olisi vähän väliä nököttänyt naapurin tytön kanssa tässä koneella *grr*
Sorruttiin isännän kanssa siihenkin että ripitettiin lasta tyyliin "kun me oltiin pieniä ei meillä ollut tietokoneita... Me kirjoiteltiin kirjeitä, luettiin, piirrettiin ja leikittiin kavereiden kanssa ulkona...plaa plaa plaa". Tätä mä oon yrittänyt välttää koska lapsihan ei voi sille mitään että on syntynyt tähän päivään eikä 70-luvulla. Monia asia on muuttunut eikä se ole lapsen vika. Eikä lapsen voi antaa kärsiä jokaisesta asiasta tyyliin "ei silloinkaan kun äiti ja isä olivat pieniä..." Mä vältän sitäkin että "eikö ruoka maita... maailmassa kuule sadat lapset kuolevat nälkään joka päivä ja sulle ei ruoka kelpaa..." Kun lapsi ei voi sille nälänhädälle mitään, söi perunansa tai ei. Muut keinot pitää olla kuin kiristys ja uhkailu toisten imisten kärsimyksillä. Auttaa voi ja pitääkin mutta ei näillä keinoilla joilla ei ole mitään hyötyä kenekään kannalta. Ahdistavat vain turhaan lasta joka ei kaikkea voi vielä ymmärtää...
Huh.. tulipa vaahdottua... :-)
No, itselläkin oli eilen jotenkin levollinen olo kun tiesi että koneelle ei ole asiaa. Vähän piti miettiä että mistä katsoisi televisio-ohjelmat ja tulevan viikon sääennusteen... mutta löytyi ne uutisista ja lehdistäkin :-) Aika konekoukussa sitä taitaa meikäläinenkin olla ollut. Ja illalla ei muuten ollut pääkipua... Johtuisiko siitä etten ollut istua nököttänyt koneella ennen nukkumaanmenoa...
Alkoi tuntua siltä että tuo esikko istua napottaa koneella vähän väliä. Käy ulkona auringossa ja sitten taas sisälle ja Tallini.fi -sivuille "hoitamaan" talliaan ja tekemään dessuja (älkää kysykö mitä ne on. Jotain talliesittelyjä kait jotka värkätään paintshopilla tms. Nää nykynuoret on aika paljon kätevämpiä koneiden kanssa kuin me vanhukset...)
Ja kyllä mä itsessänikin huomasin sen että tähän blogimaailmaan jää koukkuun. Kun tulee ulkoa sisälle, on saanut syötyä (jos ei satu syömään koneella vain vanhempien oikeus lapsilta salassa...) niin aina piipahdus koneelle ja katsomaan mitä muille blogeille kuuluu tai muuten vaan surffailemaan...
Mitä kaikea sitä ehtisikään jos ei olisi koneella? Ja ennen kaikkea viitsisi. Musta tuntuu että tämä kone passivoittaa. Kun on tässä vähän aikaa istunut niin ei oikein jaksakaan tehdä mitään...
Istuttiin sitten neidin kanssa yksi ilta keittiön pöydän ääreen ja yhdessä mietittiin meille passelit säännöt:
1. T:llä alkavat päivät ovat tietokoneettomia; eli tiistai, torstai ja tunnuntai :-)
2. Tietokoneettomina päivinä kone avataan vain jos on pakottava tarve (se tarve ei koske blogeja eikä tallini.fi:tä..) Lähinnä vain työasiat/viestit koulusta jos niitä on tiedossa.
3. Muina päivinä kone on auki mutta ainakin näin kesäaikana kiinni klo 12-17. Eli aamusta ja illasta kone on käytettävissä JOKAISELLE perheenjäsenelle (teinihän mielllään häätää pienemmät siitä hyvin nopeasti...) Koneaikaa per jäsen ei olla vielä rajoitettu. Siihen puututaan tarvittaessa.
Sääntöjä voidaan sitten muokata syksyn mittaan. Ajattelin että koneellisia päiviä voisi olla vaikka ne kun on jotain muitakin harrastuksia (esikoinen käy hopeasommassa ja pojilla on jääkiekkoharkat 2 x viikossa). Kun on ollut hikiset harkat tms. niin illalla voisi sitten vähän levähtää koneen äärellä? Näitä harkitaan sitten kun katsotaan mitä syksystä tulee ja mitä kukakin tekee ja minäkin päivänä... Alkaa taas se harrastusten rumba...
Muutamat ensimmäiset päivät näillä uusilla säännöillä on mennyt mukavasti. Oli kiva huomata kun kone möllötti kiinni eilisen niin esikkokin leikki kavereiden kanssa ihan eri malliin pihalla. Muuten se olisi vähän väliä nököttänyt naapurin tytön kanssa tässä koneella *grr*
Sorruttiin isännän kanssa siihenkin että ripitettiin lasta tyyliin "kun me oltiin pieniä ei meillä ollut tietokoneita... Me kirjoiteltiin kirjeitä, luettiin, piirrettiin ja leikittiin kavereiden kanssa ulkona...plaa plaa plaa". Tätä mä oon yrittänyt välttää koska lapsihan ei voi sille mitään että on syntynyt tähän päivään eikä 70-luvulla. Monia asia on muuttunut eikä se ole lapsen vika. Eikä lapsen voi antaa kärsiä jokaisesta asiasta tyyliin "ei silloinkaan kun äiti ja isä olivat pieniä..." Mä vältän sitäkin että "eikö ruoka maita... maailmassa kuule sadat lapset kuolevat nälkään joka päivä ja sulle ei ruoka kelpaa..." Kun lapsi ei voi sille nälänhädälle mitään, söi perunansa tai ei. Muut keinot pitää olla kuin kiristys ja uhkailu toisten imisten kärsimyksillä. Auttaa voi ja pitääkin mutta ei näillä keinoilla joilla ei ole mitään hyötyä kenekään kannalta. Ahdistavat vain turhaan lasta joka ei kaikkea voi vielä ymmärtää...
Huh.. tulipa vaahdottua... :-)
No, itselläkin oli eilen jotenkin levollinen olo kun tiesi että koneelle ei ole asiaa. Vähän piti miettiä että mistä katsoisi televisio-ohjelmat ja tulevan viikon sääennusteen... mutta löytyi ne uutisista ja lehdistäkin :-) Aika konekoukussa sitä taitaa meikäläinenkin olla ollut. Ja illalla ei muuten ollut pääkipua... Johtuisiko siitä etten ollut istua nököttänyt koneella ennen nukkumaanmenoa...
Kommentit