Heti rikkomassa omia sääntöjä ja koneettomana päivänä koneella... Mutta kun esikoinen ei ole kotona ja eilen en koneelle ehtinyt niin pakkohan nämä kuulmiset on pikaisesti päivittää... :-)

Kyllä mua jännitti mennä sinne neuvolaan. Tai oikeastaan pelotti. Musta tuntui että jos voisin sen välttää niin mieluiten en menisi sinne ollenkaan. Musta tuntui neuvolan pihalla että voin melkein fyysisestikin pahoin kun mua niin hirvitti... Mikä mua siinä pelottaa? En tiedä. Ehkä se että olen niin oireeton että ajattelin että juurikohan siellä mitään edes on. Yritin sitten itselle uskotella että koska olen lomalla en ole niin väsynyt ja syönkin vähän välilä joten nälkä ja sitä myötä huonohko olo ei vaivaa. Repäisykipuja ei kyllä juurikaan tunnu, tänä aamuna itse asiassa pitkästä aikaa repi vähän vasemmalla. Rinnat ovat onneksi edelleen arat ja taitaa ne olla vähän kasvaneetkin.

No pakkohan sinne oli mennä kun itse olin ajan varannutkin ja niin me isännän kanssa luikahdettiin terkan huoneeseen. Yritettiin välttää ettei kukaan meitä näkisi ettei tule sitten turhia puheita ennen aikojaan ;-) Yritettiin sitten muodollisesti katsoa ensin massun päältä mutta eihän siitä vielä mitään näkynyt kunnolla. Pikkasen suurentunut kohtuontelo mutta sinne sisälle ei saanut kunnon näkyvyttä. Omien laskujen mukaan viikkoja oli eilen 6+5. Ei muuta kuin pissille jälleen luikkien ja varoen kiinni jäämistä ja sitten kurkkaus alakautta. Siellä sitten tarpeeksi suurennellen oli jotain suttua kohdun reunassa. Ruskuaispussi näkyi selvästi (se kupla siis) ja iha siinä samassa läjässä oli jotain pötkylää. Ei siitä muuta kunnon selvää saanut mutta kyllä sinä SYKE näkyi <3 <3 Terkka mittas ja kone antoi pötkäleelle iäksi 6+3 eli aika samassa kun menkoista ajattelin.

Vähän mua harmittaa että näkymät oli niin epäselvät. Mutta minkäs sille mahtaa kun viikkoja on niin vähän ja ei tuo konekaan neuvolassa ihan uusi enää ole. Mulle jäi jotenkin kauhean epävarma olo silti vaikka isäntä olikin onnensa kukkuloila. Hän sanoi että syke näkyi erittäin selvästi, ei mitään hätää. Ja kyllä se terkkakin sanoi sen selvästi näkevänsä. Ja kyllähän minäkin sen näin, vaikkakin vähän sieltä viistosta monitoria kurkkien :-) Mutta nyt jo tuntuu että näkyikö se varmasti....
Mä en oo ikinä ollut näin hermoheikko yhdessäkään raskaudessa! Kai se on jotain iän tuomaa riesaa tämä pelkääminenkin. Enkä mä ennen ole kyllä surffaillut näin paljon netissä ja jostain löydän täältä aina ne jutut joissa on ollut keskenmenoja tai muita lapsen menetyksiä... Sekin voi olla yksi syy näihin pelkoihin. Riskithän on hyvä tiedostaa mutta tuosta turhasta pelosta pitäisi päästä ja antaa asian edetä painollaan. Näihin kun ei voi itse vaikuttaa vaikka mikä olisi.

Yritän nyt saada itseni yhtä euforiseen tilaan kuin tuo isäntä on ja uskoa että kaikki siellä on hyvin :-) Seuraava neuvola on vasta 22.8. joten silloin pitäisi jo näkyä paremmin, viikkoja on sitten ehkä jotain 8+ tai 9 (en oo jaksanu vielä laskea...) Varattiin sekin aika vielä epävirallisesti. Se on jo ihan oikea neuvolakäynti mutta varattiin se vielä niin ettei nimi näy varauskirjoissa. Koko tk on täynnä tuttuja ja osa puolitutuista varmasti niin uteliaita että ne kyttii varauskirjoja ihan mielenkiinnosta. Pidetään siis hullua jännityksessä kuten ruukataan sanoa :-)

Niin ja Millille vielä että kyllä siinä taisi vain yksi syke näkyä :-) Mutta niin se oli epäselvää että mitään en sano varmaksi ennen kuin seuraavan kerran ultrataan vähän selvempää tilannetta....