Tänä aamuna pyyhkiessä tuli taas ruskeaa tuhrua paperiin. Osasin kyllä odottaa ettei se vuoto vielä tuohon loppunut mutta silti se paperin värjääntyminen pysäyttää.
Soitin heti neuvolaan. Vaikka se olikin vain ruskeaa tuhrua, ei tuoretta verta, halusin silti kysyä josko terkka katsoisi tilanteen jo ennen perjantain neuvolaa. Sainkin ajan aamulle ja paikalla oli oikein gynekologi keskussairaalasta. Mikä helpotus. Toivoin olevani osaavissa käsissä.
Lääkäri oli (kuten asiaan kuuluu) n. puoli tuntia myöhässä aikataulusta. Ei se muuten haitannut, minulla kun oli sopivasti vapaapäivä, mutta jännitys ja pelko ehtii vain kasvaa siinä omaa vuoroa odotellessa. Päästiin viimein sisään ja juteltiin lääkärin kanssa. Hän oli vähän erikoinen, jo vanha mies, mutta toivoin että työ- ja elämänkokemusta on sitten senkin edestä :-) Hän katsoi ensin sisuksiin spekulan avulla. Muuten kaikki oli silmälle ok, mutta sitä rusehtavaa tuhrua lääkärikin sanoi näkevänsä. Ultrassa kaikki ei sitten ollutkaan niin ok.
Pienokainen kyllä voi onneksi hyvin. Ainakin tällä hetkellä. Oli kasvanut viime viikosta (silloin lääkärin mittaamana 7+4), nyt Crl mitta vastasi viikkoja 8+6. Sykekin oli erinomainen. Mutta kohdussa, kalvojen välissä näkyi iso hematooma. Ei se lääkäri sitä kokoa tarkkaan sanonut enkä tajunnut kysyäkään, mutta näinhän itsekin että iso se oli. Minun mielestäni yhtä pitkä kuin mitä kohdulla on nyt kokoa. Sellainen pitkulaisen mallinen. Lääkäri sanoi ettei niille oikein tiedetä syytä mistä ne johtuu ja osa raskauksista päättyy hyvin, osa ei. Tarkkaa ennustetta ei voi antaa. Keskenmenoriski on kuitenkin nyt noussut 30%:iin. Toisaalta iso, toisaalta voisihan se isompikin riski olla. Lääkäri antoi kuitenkin sairaslomaa pariksi viikkoa. Täyttä vuodelepoa ei tarvitse olla eli kevyttä arkielämää voi turvallisesti elää mutta kaikki urheilut ja sekstailut on nyt pannassa. Parin viikon päästä sitten uusi lääkärineuvola jossa tilanne arvioidaan uudestaan. Jos sinne asti päästään. Ja vuotoa mitä todennäköisemmin on odotettavissa vielä eteenpäinkin. Mutta rusehtavana se ei ole vaarallista. Jos vuoto muuttuu kirkkaaksi vereksi, runsastuu tai tulee kipuja niin sitten yhteys neuvolaan jo aikaisemmin. Ensimmäinen virallinen neuvola olisi ollut tälllä viikolla mutta siirrettiin se nyt viikon päähän eli perjantaille 29.8.
Sunnuntaina kävin vajaan tunnin kevyellä sauvakävelylenkillä kaverin kanssa ja eilen miehen kanssa pyöräilemässä 9 km. Ajattelin että kun ei ollut enää viikkoon vuotoa ja vointi hyvä niin pakkohan se on alkaa liikkumaan. En tiedä provosoiko esim. eilinen pyöräily sitten tätä tuhruvuotoa. No, jos sitä vuotoa ei olisi aamulla tullut, en olisi tilannut aikaa neuvolaan ja olisin täysin tietämätön hematoomasta. Rehkisin ehkä lenkillä, töissä ainakin ja kenties se pahentaisi raskauden sujumisen ennustetta? Onni onnettomuudessa tämäkin? Ja voihan se olla että vuotoa olisi tuhruttanut tänään ilman tuota pyöräilyäkin. Just aamulla puhuttiin miehen kanssa että jos oltaisiin illalla jaksettu harrastaa jotain intiimimpää niin aamulla olisin syyttänyt sitten sitä vuodon syyksi. Vaikka vuoto siis tuli ilman sitäkin. Harkitsin aamulla jopa neuvolan perumista kun huomasin että tuhruaminen tyrehtyi jo alkuunsa ja välillä näytti siltä että paperi pysyy puhtaana pyyhkiessäkin. Onneksi en perunut aikaa jotta tiedän nyt suhtautua tulevaisuuteen varovaisesti.
Eipä olisi uskonut että tämä viidennen odotus muuttuu henkisesti näin raskaaksi. Ja miten tämä tulee päättymään, sitähän ei kukaan voi vielä tietää. Enkä uskalla ajatella sitä, koitan siis edetä vain päivästä toiseen. Ajattelin kyllä aamulla että jos tämä on todella menossa kesken niin eikö se voisi tapahtua piakkoin jotta tämä henkinen piina päättyisi. Jos tälla raskaudella on korkeamman siunaus ja kaikki meneekin loppujen lopuksi hyvin niin sitten olen kyllä valmis uhrautumaan pienokaisen puolesta vaikka minkälaiseen lepoon ja varovaisuuteen.
Olo on kieltämättä aika huolestunut. Toisaalta aika rauhallinenkin. Olen tyytyväinen sairaslomasta vaikka se saakin työpaikkani täysin sekaisin. Onneksi lähin työkaverini on hyvin ymmärtäväinen ja vakuuttelee että tärkeintä on nyt minun ja pienokaisen vointi, työt kyllä järjestyy. Kipuja ei oikeastaan ole. Näin iltaa kohti masu jotenkin vösyy ja sitä nipailee ja kiristelee herkemmin. Taitaa ainakin osa tuntemuksista kuulua ihan asiaan kohdun kasvukipuina. Sitten erehdyin ottamaan vielä Duphalacia saadakseni mahan toimintaan liikettä ja se aiheuttaa minulle järkyt mahan kouristukset. Hetken jo säikähdin että onko tämä supistelua mutta kun masusta kuului samalla lurinaa niin arvelin että taitaa olla vain tästä vatsantoimituslääkkeestä johtuvaa. Maha onneksi toimikin jonkin verran ja enää en tuohon tököttiin koske!
Koetan nyt vain ottaa rauhallisesti (lähinnä henkiseltä kantilta ajateltuna) ja mennä päivän kerrallaan. Eipä minulla taida muitakaan vaihtoehtoja olla.
Soitin heti neuvolaan. Vaikka se olikin vain ruskeaa tuhrua, ei tuoretta verta, halusin silti kysyä josko terkka katsoisi tilanteen jo ennen perjantain neuvolaa. Sainkin ajan aamulle ja paikalla oli oikein gynekologi keskussairaalasta. Mikä helpotus. Toivoin olevani osaavissa käsissä.
Lääkäri oli (kuten asiaan kuuluu) n. puoli tuntia myöhässä aikataulusta. Ei se muuten haitannut, minulla kun oli sopivasti vapaapäivä, mutta jännitys ja pelko ehtii vain kasvaa siinä omaa vuoroa odotellessa. Päästiin viimein sisään ja juteltiin lääkärin kanssa. Hän oli vähän erikoinen, jo vanha mies, mutta toivoin että työ- ja elämänkokemusta on sitten senkin edestä :-) Hän katsoi ensin sisuksiin spekulan avulla. Muuten kaikki oli silmälle ok, mutta sitä rusehtavaa tuhrua lääkärikin sanoi näkevänsä. Ultrassa kaikki ei sitten ollutkaan niin ok.
Pienokainen kyllä voi onneksi hyvin. Ainakin tällä hetkellä. Oli kasvanut viime viikosta (silloin lääkärin mittaamana 7+4), nyt Crl mitta vastasi viikkoja 8+6. Sykekin oli erinomainen. Mutta kohdussa, kalvojen välissä näkyi iso hematooma. Ei se lääkäri sitä kokoa tarkkaan sanonut enkä tajunnut kysyäkään, mutta näinhän itsekin että iso se oli. Minun mielestäni yhtä pitkä kuin mitä kohdulla on nyt kokoa. Sellainen pitkulaisen mallinen. Lääkäri sanoi ettei niille oikein tiedetä syytä mistä ne johtuu ja osa raskauksista päättyy hyvin, osa ei. Tarkkaa ennustetta ei voi antaa. Keskenmenoriski on kuitenkin nyt noussut 30%:iin. Toisaalta iso, toisaalta voisihan se isompikin riski olla. Lääkäri antoi kuitenkin sairaslomaa pariksi viikkoa. Täyttä vuodelepoa ei tarvitse olla eli kevyttä arkielämää voi turvallisesti elää mutta kaikki urheilut ja sekstailut on nyt pannassa. Parin viikon päästä sitten uusi lääkärineuvola jossa tilanne arvioidaan uudestaan. Jos sinne asti päästään. Ja vuotoa mitä todennäköisemmin on odotettavissa vielä eteenpäinkin. Mutta rusehtavana se ei ole vaarallista. Jos vuoto muuttuu kirkkaaksi vereksi, runsastuu tai tulee kipuja niin sitten yhteys neuvolaan jo aikaisemmin. Ensimmäinen virallinen neuvola olisi ollut tälllä viikolla mutta siirrettiin se nyt viikon päähän eli perjantaille 29.8.
Sunnuntaina kävin vajaan tunnin kevyellä sauvakävelylenkillä kaverin kanssa ja eilen miehen kanssa pyöräilemässä 9 km. Ajattelin että kun ei ollut enää viikkoon vuotoa ja vointi hyvä niin pakkohan se on alkaa liikkumaan. En tiedä provosoiko esim. eilinen pyöräily sitten tätä tuhruvuotoa. No, jos sitä vuotoa ei olisi aamulla tullut, en olisi tilannut aikaa neuvolaan ja olisin täysin tietämätön hematoomasta. Rehkisin ehkä lenkillä, töissä ainakin ja kenties se pahentaisi raskauden sujumisen ennustetta? Onni onnettomuudessa tämäkin? Ja voihan se olla että vuotoa olisi tuhruttanut tänään ilman tuota pyöräilyäkin. Just aamulla puhuttiin miehen kanssa että jos oltaisiin illalla jaksettu harrastaa jotain intiimimpää niin aamulla olisin syyttänyt sitten sitä vuodon syyksi. Vaikka vuoto siis tuli ilman sitäkin. Harkitsin aamulla jopa neuvolan perumista kun huomasin että tuhruaminen tyrehtyi jo alkuunsa ja välillä näytti siltä että paperi pysyy puhtaana pyyhkiessäkin. Onneksi en perunut aikaa jotta tiedän nyt suhtautua tulevaisuuteen varovaisesti.
Eipä olisi uskonut että tämä viidennen odotus muuttuu henkisesti näin raskaaksi. Ja miten tämä tulee päättymään, sitähän ei kukaan voi vielä tietää. Enkä uskalla ajatella sitä, koitan siis edetä vain päivästä toiseen. Ajattelin kyllä aamulla että jos tämä on todella menossa kesken niin eikö se voisi tapahtua piakkoin jotta tämä henkinen piina päättyisi. Jos tälla raskaudella on korkeamman siunaus ja kaikki meneekin loppujen lopuksi hyvin niin sitten olen kyllä valmis uhrautumaan pienokaisen puolesta vaikka minkälaiseen lepoon ja varovaisuuteen.
Olo on kieltämättä aika huolestunut. Toisaalta aika rauhallinenkin. Olen tyytyväinen sairaslomasta vaikka se saakin työpaikkani täysin sekaisin. Onneksi lähin työkaverini on hyvin ymmärtäväinen ja vakuuttelee että tärkeintä on nyt minun ja pienokaisen vointi, työt kyllä järjestyy. Kipuja ei oikeastaan ole. Näin iltaa kohti masu jotenkin vösyy ja sitä nipailee ja kiristelee herkemmin. Taitaa ainakin osa tuntemuksista kuulua ihan asiaan kohdun kasvukipuina. Sitten erehdyin ottamaan vielä Duphalacia saadakseni mahan toimintaan liikettä ja se aiheuttaa minulle järkyt mahan kouristukset. Hetken jo säikähdin että onko tämä supistelua mutta kun masusta kuului samalla lurinaa niin arvelin että taitaa olla vain tästä vatsantoimituslääkkeestä johtuvaa. Maha onneksi toimikin jonkin verran ja enää en tuohon tököttiin koske!
Koetan nyt vain ottaa rauhallisesti (lähinnä henkiseltä kantilta ajateltuna) ja mennä päivän kerrallaan. Eipä minulla taida muitakaan vaihtoehtoja olla.
Kommentit