...mutta tällä kertaa aamu alkoi sentään HAMMASlääkärillä. Että sorkitaan nyt välillä tuota yläpäätäkin :-)
Että mä inhoan tuota hammaslääkärissä käyntiä. Se on jotenkin niin vastenmielistä, pelottavaakin. Siellä se hajukin on jo niin kammottava... yäk.

Yhden pienen reiänalun lääkäri sieltä löysi. Ensin mietti ettei sitä ole edes pakko paikata. Paikkasi sitten kuitenkin samantien ja totesikin sen olleen ihan oikea reikä. Niitä ei onneksi ole moneen vuoteen ollutkaan. En halunnut puudutusta, koska siihen tunteeseen kun puudutus poistuu tarvitsisi uuden puudutuksen :-) Ja hyvin kestin ilmankin. Ei käynyt yhtään kipeää! Pahinta on se poran ääni (saisivat antaa korvatulpat asiakkaille ennen poraamista tai jotain musiikkia kuunneltavaksi, jossain kai saakin?) ja sitten se kylmä vesi millä ne välillä huuhtelee hampaan pintaa tuntuu ikävän vihlovalta.

Tuon mun viimeisen viisurin jätti onneksi vielä rauhaan. Sen poisto on varmaan edessä jossain vaiheessa mutta ei nyt. Kolme muuta niistä onkin poistettu eikä ne ainakaan olleet juttu eikä mikään. Ihan helposti ja kivuttomasti irtosivat. Se puudutus ja sen poistumninen oli se pahin juttu :-)

Mutta nyt petaamaan petejä ja auttamaan isäntä makuuhuoneen tapetoinnissa. Viimenkin me saadaan sinne uudet tapetit!! Ihanaa!

Tähän loppuun käymämme pieni keskustelu äidin ja tyttären haaveammateista joku vuosi sitten.... Onneksi lapsi ei hoksi ihan kaikkea :-)

Esikoinen: Äiti, mikä sun haaveammatti oli pikkutyttönä?
Minä: Mä olen aina halunnut kätilöksi.
Esikoinen: Jaa, mä olen ajatellut että haluan HAMMASLÄÄKÄRIKSI.
Minä: Hammaslääkäriksi??? Yäk! Kaivella nyt toisten suuta.....
Ja mitähän se kätilö sitten kaivaa :-D Heheh.