Huomenna on se kauan kaivattu jälkitarkastus.
Odotan sitä innolla ja toisaalta pelonsekaisella mielellä. Entä jos minusta vaikka löytyykin jotain vikaa?
Enemmän kuitenkin odotan sitä sillä mielellä että saan kuulla ehkä vauvasta jotain ja oliko kaikki minusta otetut kokeet ok. Ja että olenko palautunut hyvin. Ja ennen kaikkea saadaanko lupa yrittää uudestaan.
Samalla se jt on tavallaan kuin päätös tälle murheelliselle asialle. Vaikka eihän se poista sitä ikuista kaipuuta, jonka tämä pienokainen meihin jätti, mutta ehkä me jaksetaan tästä taas paremmin eteenpäin.
Mä koen toipuneeni aika mukavasti. Välillä iskee se surullinen olo enkä vieläkään voi kertoa asiasta itkemättä, mutta parempaan suuntaan mennään koko ajan. Ja voin toki puhua ja käsitellä asiaa ihan ilman itkujakin mutta jos minun pitää jollekin tutulle kertoa tästä asiasta niin suru puskee vielä tiukasti pintaan. Tiedän onneksi että kuuluu asiaan eikä sen kuulu heti helpottaakaan.
Nyt mä tässä jännään että alkaako menkat vai ei. Tuossa aikaisemmassa viestissä pohdin ovista ja sillon laskeskelin että jos se oli sitä, niin näihin aikoihin pitäsi tulla menkat... Eilen alkoi sellainen hyvin vaalean rusehtava tuhru jonka odotin kyllä muuttuvan ihan vuodoksi iltaan mennessä. Mutta eipäs muuttunutkaan vaan sama hentoinen tuhrutus on jatkunut tänäänkin. Mitähän tämä sitten on? Väri on tosi haalea mutta mitään hajua siinä vuodossa ei ole eikä minulla ole kipuja. Tuskin se sitten mitään tulehdukseen viittaavaakaan on. Ja tuskin se tulehduskaan alkaisi oireilemaan vasta kuukausi synnytyksen jälkeen. Eiköhän se olisi antanut merkkejä tulevasta jo aikaisemminkin? Luultavasti ne menkat vain odottelee että saa siten aukaista hanat kriittisellä hetkellä juuri ennen jälkitarkastusta...
Toisaalta olen iloinen jos ne menkat sieltä olisi tulossa. Sehän vain kertoo että palauduttu ollaan myös fyysisesti ja ehkä se uusi yritys voisi alkaa. Ei me kyllä olla oikein pidättäydytty nytkään... Tarkoituksella ei olla yritetty mutta ei tässä ole kyllä halunnut ehkäisyäkään alkaa käyttämään... Isäntä jo pelotteli että josko se olisi kiinnittymisvuotoa.... En usko. Oireita ei ole (paitsi kiristykset alamahalla).
Tuo edellinen raskaus oli ainut jossa mulla tuli jotain tuhrua silloin kun menkat olisi pitänyt alkaa. Kaikki kolme aikaisempaa ovat alkaneet normaalisti ilman vuotoja. Tämä alun vuoto ei siis tiennyt hyvää minun kohdallani ja minkä paniikin mä repisinkään jos uusi raskaus alkaisi samalla tavalla....
Toivotaan nyt että kaikki on huomenna kunnossa. Tulen sitten kertomaan mitä se lääkäri mulle kertoi.
Odotan sitä innolla ja toisaalta pelonsekaisella mielellä. Entä jos minusta vaikka löytyykin jotain vikaa?
Enemmän kuitenkin odotan sitä sillä mielellä että saan kuulla ehkä vauvasta jotain ja oliko kaikki minusta otetut kokeet ok. Ja että olenko palautunut hyvin. Ja ennen kaikkea saadaanko lupa yrittää uudestaan.
Samalla se jt on tavallaan kuin päätös tälle murheelliselle asialle. Vaikka eihän se poista sitä ikuista kaipuuta, jonka tämä pienokainen meihin jätti, mutta ehkä me jaksetaan tästä taas paremmin eteenpäin.
Mä koen toipuneeni aika mukavasti. Välillä iskee se surullinen olo enkä vieläkään voi kertoa asiasta itkemättä, mutta parempaan suuntaan mennään koko ajan. Ja voin toki puhua ja käsitellä asiaa ihan ilman itkujakin mutta jos minun pitää jollekin tutulle kertoa tästä asiasta niin suru puskee vielä tiukasti pintaan. Tiedän onneksi että kuuluu asiaan eikä sen kuulu heti helpottaakaan.
Nyt mä tässä jännään että alkaako menkat vai ei. Tuossa aikaisemmassa viestissä pohdin ovista ja sillon laskeskelin että jos se oli sitä, niin näihin aikoihin pitäsi tulla menkat... Eilen alkoi sellainen hyvin vaalean rusehtava tuhru jonka odotin kyllä muuttuvan ihan vuodoksi iltaan mennessä. Mutta eipäs muuttunutkaan vaan sama hentoinen tuhrutus on jatkunut tänäänkin. Mitähän tämä sitten on? Väri on tosi haalea mutta mitään hajua siinä vuodossa ei ole eikä minulla ole kipuja. Tuskin se sitten mitään tulehdukseen viittaavaakaan on. Ja tuskin se tulehduskaan alkaisi oireilemaan vasta kuukausi synnytyksen jälkeen. Eiköhän se olisi antanut merkkejä tulevasta jo aikaisemminkin? Luultavasti ne menkat vain odottelee että saa siten aukaista hanat kriittisellä hetkellä juuri ennen jälkitarkastusta...
Toisaalta olen iloinen jos ne menkat sieltä olisi tulossa. Sehän vain kertoo että palauduttu ollaan myös fyysisesti ja ehkä se uusi yritys voisi alkaa. Ei me kyllä olla oikein pidättäydytty nytkään... Tarkoituksella ei olla yritetty mutta ei tässä ole kyllä halunnut ehkäisyäkään alkaa käyttämään... Isäntä jo pelotteli että josko se olisi kiinnittymisvuotoa.... En usko. Oireita ei ole (paitsi kiristykset alamahalla).
Tuo edellinen raskaus oli ainut jossa mulla tuli jotain tuhrua silloin kun menkat olisi pitänyt alkaa. Kaikki kolme aikaisempaa ovat alkaneet normaalisti ilman vuotoja. Tämä alun vuoto ei siis tiennyt hyvää minun kohdallani ja minkä paniikin mä repisinkään jos uusi raskaus alkaisi samalla tavalla....
Toivotaan nyt että kaikki on huomenna kunnossa. Tulen sitten kertomaan mitä se lääkäri mulle kertoi.
Kommentit