Olenpa sitten minäkin liittynyt elämäni ensimmäiseen projektiin täällä blogimaailmassa.  Sen nimi on "Tiineenä talviaikaan" ja sitä emännöi Rasavillirusakko.

Suurin syy tähän projektiin liittymiselle on se vertaistuki jota toivottavasti saa muista vauvaa kuumeilevista. Kun ensin oli onnellisesti raskaana ja sitten yhtäkkiä ei enää olekaan, tuntuu kuin olisi pudonnut tyhjän päälle. Muut samassa tilanteessa olleet jatkavat onnellisia odotuksiaan ja minusta tuntuu kuin en kuuluisi enää mihinkään. Toki ilolla (välillä kyllä katkeruudellakin) seuraan muiden odottajien blogeja, mutta silti on kiva jännätä muiden kuumeilevienkin kanssa että tärppääkö vai eikö ja jos tärppää niin kenellä... Suurimman osan kanssa (näistä projektilaisista) olen silti sen verran eriarvoisessa tilanteessa että minulla jo on näitä muksuja. Aika moni muista projektilaisista kärsii lapsettomuudesta.

Kauan piti miettiä että voinko tällaiseen liittyäkään. Tavallaan se, että onko minun lapsenkaipuuni yhtä oikeutettua kuin niiden jotka eivät ole vielä saaneet sitä yhtäkään. Mutta olen päätynyt siihen että kyllä se on. Minä en voi omastani antaa pois vaikka haluaisinkin, eikä se ole kenekään syy että meitä on elämässä lasten suhteen onnistanut. Jos nyt niin voi sanoa näiden viimeaikaisten kokemusten jälkeen...


Mutta mukana ollaan ja nyt eletään jo kp 14 (tai 12 jos niitä kahta ekaa tuhrupäivää ei lasketa). Kierto palasi siis mukavasti synnytyksen jälkeen mutta uutena ilmiönä mulla on ollut välivuotoa (oikeammin välituhrua) kp 12 ja 14. Tämä on jotain ihan uutta ja tuntuu kuin elimistö olisi mut pettänyt. Ei mulla ikinä ennen ole mitään välivuotoa ollut joten mitä hemmettiä tämä nyt on? Ensimmäinen tuhraus sotki ihan pöksytkin mutta eilisen huomasin kokeillessani kohdunsuuta. Siitä ei tullut housuun kuin tippa.

Mullahan oli keväällä kierukan poiston yhteydessä papa lk II ja se on vaivannut mua ihan kamalasti. Lääkärit ei ota siihen kantaa ja tiedänhän mä itsekin että se ei ole vielä mitään. Se voi hyvin olla kierukan (tai jonkun tulehduksen) aiheuttamaa ja yleensä elimistö korjaa sen itsekseen. Kontrollinäyte olisi pitänyt ottaa tänä syksynä mutta jostain syystä ne ei sitä nyt raskausaikana ottaneet. Voi tietysti olla ettei sen ottamiseen ollut oikein hyvää saumaa kun oli noita vuotoja. Ja nyt sitten jt:ssäkin oli sitä tuhruvuotoa niin jäi ottamatta se siinäkin. Ensi viikolle varasin gynen ajan yksityiselle että saan asian pois mielestä vaivaamasta. Hoitoalan ihmisenä olen tosin tietysti varma että nämä välivuodot on merkki jostain vakavammasta, joka aiheutti myös tuon keskenmenon... Syöpähän tästä enää puuttuukaan...

Toivottavasti nuo pelot nyt kuitenkin on turhaa ja mä vaan ylireagoin. Jospa tämä syksy on järkyttänyt elimistöäkin niin että se tekee noita välivuotoja. Mutta näiden vuotojen takia ei toiveet raskautumisesta tälle kierrolle ole järin korkeat. Kohdunsuuta olen kokeillut ja nyt se on kivunnut tuonne ylös ja on pehmeä, mutta mitään limoja en ole vielä havainnut. Yritystäkin on ollut -maltillisesti. Ollaan pöllyytetty peittoja vain joka toinen pv varmistaaksemme että simpat olisi hyvänlaatuisia. Tosin mua hivittää että voiko se jktpv varmasti riittää raskautumiseen? Mutta niin kai ne viisaammat (tohtorit) väittää...