Mitään muuta mun päähän ei mahdu juuri nyt kuin se että haluaisin olla raskaana -just nyt. Mä pyörittelen tätä asiaa päässäni koko ajan enkä jaksa millään odottaa tärppiä.
Toisaalta raskaaksi tulo pelottaa. Pysyykö se pää sitten kasassa ja kuinka kaikki tuleekaan menemään tällä kertaa? En usko sanontaan että salama ei iske kahdesti samaan paikkaan. Mutta helpottaisi kyllä jos joku voisi luvata että kaikki menee hyvin seuraavalla kerralla... No, jos joku ensin lupaisi että totta kai tulen raskaaksi kuten ennenkin, nyt kun ei ole voimia sekundääriselle lapsettomuudelle (ja näin kun sanon niin tämä sitten tietysti napsahtaa kohdalleni...).
Mutta kuinka turhauttavalta tuntuukaan aloittaa kaikki alusta. Katkeruus nostaa päätään; sinne meni 18 viikkoa raskaana oloa ja mitä jäi. Ei niin mitään paitsi läskiä :-/ Kaikki vaatteet on pieniä ja muutenkin näytän ihan jouluporsaalta... Siihen ei auta se että päällä on karmee flunssa. Se siis siitä haavekuvasta kuinka joululomalla ulkoilen ja hiihdän... *huoh*.
Toisaalta toivon että tulisin nyt heti raskaaksi ja toisaalta että ehkä olisi paikallaan pudottaa muutama kilo ennen plussatestiä... Tämä asia jääköön korkeampien voimien päätettäväksi. Pyrin kuitenkin aloittamaan aktiivisemman ja terveellisemmän elämän kunhan selviydyn tästä joulumässäilystä sekä flunssasta.
Mistähän se johtuu että vaikka flunssassa ruoka ei maistu kunnolla niin suklaa kelpaa aina....
Toki mä voin sanoa että tämän pienen menetys opetti meille vaikka mitä ja lähensi mua ja isäntää (ihan oikeestikin), mutta tällä hetkellä haluan vain rypeä tässä katkeruudessa enkä jaksa ajatella asiaa syvällisemmin. Ehkä sitä jaksoi paremmin tähän asti kun oli joulu mitä odottaa. Nyt ei ole enää mitään odotettavaa lähitulevaisuudessa. Mun piti jäädä mammalomalle helmikuussa ja nyt on edessä vain työpäiviä hamaan tulevaisuuteen ilman tietoakaan lomasta. Voitte kuvitella että työmotivaatio on tooosi korkealla...
Mä en itse asiassa tiedä edes mikä kp mulla on menossa, mutta ovisaikaa elellään kuitenkin. Sen verran olen kokeillut että kohdunsuu on ollut aika takana ja pehmeä tässä jokusen päivän, mutta limoista en osaa sanoa varmaa. Peiton alla on ollut aika aktiivista. Kiitos loman ja rauhallisten aamujen ;-) Vähän kai liiankin aktiivista, kun en oikein tiedä onko se nyt suositeltavampaa olla joka päivä vai pelkästään joka toinen? Jossain sanottiin että jktpv riittää ja siittiöt pysyy silloin paremmassa kunnossa. Pesu:n sivuilla sanotaan että joka päivä on ok, jos miehen siittiötuotanto on normaali. Edelliseen raskauteen oltiin joka päivä ja aluksi mietin, että josko vauvassa siksi oli jotain häikkää? Perimmäinen syy pienokaisen menehtymiseen oli kai kuitenkin istukassa ja se nyt on täysin riippumaton tuosta peiton heiluttelusta. Kaikkea sitä pitääkin ihmisen miettiä... höh.
En ole tosiaan laskenut sitäkään että milloin pitäisi seuraavat menkat tulla. Joskus kai tammikuun alkupuolella. Täytyy laskea kun jaksan ottaa kalenterin käteen.
Nyt ei kuitenkaan ole ollut mitään välivuotoa, joten sen osalta voisi toiveikas ollakin tälle kierrolle.
Kyllä mä tiedän että kun/jos menkat alkaa olen tosi pettynyt. Ihan vain siksikin että mä tosiaan haluan raskaaksi ja heti. En vain jaksa enää odottaa.
Myydäänkö missään kärsivällisyyttä?
Toisaalta raskaaksi tulo pelottaa. Pysyykö se pää sitten kasassa ja kuinka kaikki tuleekaan menemään tällä kertaa? En usko sanontaan että salama ei iske kahdesti samaan paikkaan. Mutta helpottaisi kyllä jos joku voisi luvata että kaikki menee hyvin seuraavalla kerralla... No, jos joku ensin lupaisi että totta kai tulen raskaaksi kuten ennenkin, nyt kun ei ole voimia sekundääriselle lapsettomuudelle (ja näin kun sanon niin tämä sitten tietysti napsahtaa kohdalleni...).
Mutta kuinka turhauttavalta tuntuukaan aloittaa kaikki alusta. Katkeruus nostaa päätään; sinne meni 18 viikkoa raskaana oloa ja mitä jäi. Ei niin mitään paitsi läskiä :-/ Kaikki vaatteet on pieniä ja muutenkin näytän ihan jouluporsaalta... Siihen ei auta se että päällä on karmee flunssa. Se siis siitä haavekuvasta kuinka joululomalla ulkoilen ja hiihdän... *huoh*.
Toisaalta toivon että tulisin nyt heti raskaaksi ja toisaalta että ehkä olisi paikallaan pudottaa muutama kilo ennen plussatestiä... Tämä asia jääköön korkeampien voimien päätettäväksi. Pyrin kuitenkin aloittamaan aktiivisemman ja terveellisemmän elämän kunhan selviydyn tästä joulumässäilystä sekä flunssasta.
Mistähän se johtuu että vaikka flunssassa ruoka ei maistu kunnolla niin suklaa kelpaa aina....
Toki mä voin sanoa että tämän pienen menetys opetti meille vaikka mitä ja lähensi mua ja isäntää (ihan oikeestikin), mutta tällä hetkellä haluan vain rypeä tässä katkeruudessa enkä jaksa ajatella asiaa syvällisemmin. Ehkä sitä jaksoi paremmin tähän asti kun oli joulu mitä odottaa. Nyt ei ole enää mitään odotettavaa lähitulevaisuudessa. Mun piti jäädä mammalomalle helmikuussa ja nyt on edessä vain työpäiviä hamaan tulevaisuuteen ilman tietoakaan lomasta. Voitte kuvitella että työmotivaatio on tooosi korkealla...
Mä en itse asiassa tiedä edes mikä kp mulla on menossa, mutta ovisaikaa elellään kuitenkin. Sen verran olen kokeillut että kohdunsuu on ollut aika takana ja pehmeä tässä jokusen päivän, mutta limoista en osaa sanoa varmaa. Peiton alla on ollut aika aktiivista. Kiitos loman ja rauhallisten aamujen ;-) Vähän kai liiankin aktiivista, kun en oikein tiedä onko se nyt suositeltavampaa olla joka päivä vai pelkästään joka toinen? Jossain sanottiin että jktpv riittää ja siittiöt pysyy silloin paremmassa kunnossa. Pesu:n sivuilla sanotaan että joka päivä on ok, jos miehen siittiötuotanto on normaali. Edelliseen raskauteen oltiin joka päivä ja aluksi mietin, että josko vauvassa siksi oli jotain häikkää? Perimmäinen syy pienokaisen menehtymiseen oli kai kuitenkin istukassa ja se nyt on täysin riippumaton tuosta peiton heiluttelusta. Kaikkea sitä pitääkin ihmisen miettiä... höh.
En ole tosiaan laskenut sitäkään että milloin pitäisi seuraavat menkat tulla. Joskus kai tammikuun alkupuolella. Täytyy laskea kun jaksan ottaa kalenterin käteen.
Nyt ei kuitenkaan ole ollut mitään välivuotoa, joten sen osalta voisi toiveikas ollakin tälle kierrolle.
Kyllä mä tiedän että kun/jos menkat alkaa olen tosi pettynyt. Ihan vain siksikin että mä tosiaan haluan raskaaksi ja heti. En vain jaksa enää odottaa.
Myydäänkö missään kärsivällisyyttä?
Kommentit