Jos nyt saisi sanasen kirjoitettua siitä jälkitarkastuksesta. Mitä nyt vielä muistaa... Kun ei ehdi aikanaan kirjoittaa niin ne kaikki tarkastuksen herättämät ajatukset ehtii jo unohtua ja tunteet haalistua.
Sitä tuhruvuotoa jatkui siihen tarkastukseen asti. Ja kuten arvasinkin, kun päästiin polille odottelemaan lekurille pääsyä, huomasin vessassa että veriseksihän se vuoto nyt muuttuu... Eihän siinä mitään, menkat oli ihan tervetulleet kun ne osaltaan kertoo kierron palautumisesta, mutta ois ne nyt voineet päivän vielä odottaa että ois saanut papa-näytteen otettua.
Lääkäri oli mielenkiintoinen persoona. Vanhempi mies, lapsettomuushoitoihin erikoistunut (toivottavasti hänen palveluitaan ei jatkossa kuitenkaan tarvita...). Tarkastus oli hyvin nopea. Kurkkasi alapäähän ja sanoi että ok:lta näyttää ja sitten ultrasi. Ultratenkin kaikki oli normaalin näköistä. Toki me nyt ennen näitä tarkastuksia juteltiinkin lekurin kanssa, mutta eipä sillä ihmeempää ollut sanottavana.
Musta otettiin silloin sairaalassa ennen synnytystä 7 putkea verta (pvk, crp, leikkausrutiinit ja virusvasta-aineita) ja sitten kävin vielä uudet virusnäytteet antamassa ennen jälkitarkastusta. Nekin oli kaikki ok. Parvorokon olen ilmeisesti joskus sairastanut, eli sitä ei liene jatkossa tarvitse pelätä.
Patologin lausunto oli myös saapunut. Pienokaisemme oli poika, kuten itsekin näimme. Päällisin puolin kaikki oli normaalia. Poju vastasi jotain viikoa 15, joten oli menehtynyt jo joku aika sitten. Kaulalla pojalla oli lievä hygroma colli. En tiedä mitä se tarkoittaa. Niskaturvotusta? Enkä muista mitä lääkärikään siitä epäili. Yritin pikaisesti googlettaa, mutta suomenkielistä tekstiä en löytänyt. Aivokapasiteetti ei riitä nyt enkunkieliseen tekstiin... Kromosomejahan pienokaisesta ei enää saatu tutkittua. Sellainen olo vaan jäi että se saattaa olla joku kromosomijuttukin. En tiedä mitä sitten tehdään jos tulevaisuudessa raskaudun. Täytyykö tässä alkaa miettiä istukka -tms. tutkimuksia? Voi apua.
Istukassakin saattoi olla jotain. Lääkäri on sanellut näin: "Istukkalöydös sopii fetaaliseen, tromboottiseen vaskulopatiaan. Mitä tuo nyt sitten merkinneekään. Saattaahan tuo olla sekundaarinenkin löydös." Tosi selventävää vai mitä :-) Mutta ilmeisesti istukassa oli jotain trombeja, uusia ja vanhoja. Ja niistä ei voinut varmaksi sanoa onko ne tulleet vasta pienokaisen kuoltua vai onko kenties osa tullut jo ennen ja ollut syynä vauvan menehtymiseen. Tästä syystä musta otettiin ihan varalta SPR:n tukostaipumuskokeet (vai oliko ne hyytymistekijätutkimuksia, jotain kuitenkin.) Niistä tulee vastaukset parin kolmen viikon päästä.
Eli mitään selviä tai varmoja vastauksia tapahtuneeseen ei jälkitarkastuskaan antanut. Onneksi en odottanutkaan, tiesin että yleensä syyt jää epäselväksi. Mutta jotain häikkää siellä ehkä siis oli. Lääkäri kuitenkin vakuutteli vielä että itse en ole voinut tehdä mitään mikä tämän olisi aiheuttanut. Se oli helpottavaa kuulla. Hän oli sitä mieltä että raskauden ekat 20 viikkoa voi tehdä mitä vaan ja sen jälkeenkin kiellettyä on vain kolmiloikka ja laukkaratsastus :-D
Lupa uuteen yritykseen heltisi myös heti. Kun kysyin pitääkö odottaa nuo SPR:n kokeiden tulokset hän tuumasi, että itse ei ainakaan malttaisi odottaa. :-) Hyvä tyyppi kerta kaikkiaan.
Hyvin mä skarppasin tuolla lekurissa enkä rääkynyt koko aikaa kuten etukäteen pelkäsin. Aamulla, ennen jälkitarkastukseen lähtöä, soitin sinne paikalliseen seurakuntaan ja kysyin muistolehdon tarkan sijainnin (viimeksi kun ei sitä löydetty). Seurakunnan työntekijä kertoi samalla että viikko pari sitten sinne oli ripoteltu n. 10-12 pienokaisen tuhkat. Olikohan meidänkin enkeli siinä? Ja kuinka monta muutakin äitiä ja isää ovat tällaista joutuneet kokemaan lähiaikoina, 10-12! Tuon puhelun jälkeen tuli taas itku ja se kamala ikävä ja suru tuntui niin musertavalta.
Muistolehto oli kaunis. Laitan kuvan joku päivä. Se sijaitsi lasten hautausmaalla, ja oli todella murheellista nähdä niin paljon pieniä hautakiviä. Tuntuu että niihin muistokiviin sisältyy vielä suurempaa menetyksen tuskaa kuin mihinkään muuhun.
Sanotaan että kaikella on tarkoituksensa, mutta joskus kyllä suuresti epäilen sitä.
Sitä tuhruvuotoa jatkui siihen tarkastukseen asti. Ja kuten arvasinkin, kun päästiin polille odottelemaan lekurille pääsyä, huomasin vessassa että veriseksihän se vuoto nyt muuttuu... Eihän siinä mitään, menkat oli ihan tervetulleet kun ne osaltaan kertoo kierron palautumisesta, mutta ois ne nyt voineet päivän vielä odottaa että ois saanut papa-näytteen otettua.
Lääkäri oli mielenkiintoinen persoona. Vanhempi mies, lapsettomuushoitoihin erikoistunut (toivottavasti hänen palveluitaan ei jatkossa kuitenkaan tarvita...). Tarkastus oli hyvin nopea. Kurkkasi alapäähän ja sanoi että ok:lta näyttää ja sitten ultrasi. Ultratenkin kaikki oli normaalin näköistä. Toki me nyt ennen näitä tarkastuksia juteltiinkin lekurin kanssa, mutta eipä sillä ihmeempää ollut sanottavana.
Musta otettiin silloin sairaalassa ennen synnytystä 7 putkea verta (pvk, crp, leikkausrutiinit ja virusvasta-aineita) ja sitten kävin vielä uudet virusnäytteet antamassa ennen jälkitarkastusta. Nekin oli kaikki ok. Parvorokon olen ilmeisesti joskus sairastanut, eli sitä ei liene jatkossa tarvitse pelätä.
Patologin lausunto oli myös saapunut. Pienokaisemme oli poika, kuten itsekin näimme. Päällisin puolin kaikki oli normaalia. Poju vastasi jotain viikoa 15, joten oli menehtynyt jo joku aika sitten. Kaulalla pojalla oli lievä hygroma colli. En tiedä mitä se tarkoittaa. Niskaturvotusta? Enkä muista mitä lääkärikään siitä epäili. Yritin pikaisesti googlettaa, mutta suomenkielistä tekstiä en löytänyt. Aivokapasiteetti ei riitä nyt enkunkieliseen tekstiin... Kromosomejahan pienokaisesta ei enää saatu tutkittua. Sellainen olo vaan jäi että se saattaa olla joku kromosomijuttukin. En tiedä mitä sitten tehdään jos tulevaisuudessa raskaudun. Täytyykö tässä alkaa miettiä istukka -tms. tutkimuksia? Voi apua.
Istukassakin saattoi olla jotain. Lääkäri on sanellut näin: "Istukkalöydös sopii fetaaliseen, tromboottiseen vaskulopatiaan. Mitä tuo nyt sitten merkinneekään. Saattaahan tuo olla sekundaarinenkin löydös." Tosi selventävää vai mitä :-) Mutta ilmeisesti istukassa oli jotain trombeja, uusia ja vanhoja. Ja niistä ei voinut varmaksi sanoa onko ne tulleet vasta pienokaisen kuoltua vai onko kenties osa tullut jo ennen ja ollut syynä vauvan menehtymiseen. Tästä syystä musta otettiin ihan varalta SPR:n tukostaipumuskokeet (vai oliko ne hyytymistekijätutkimuksia, jotain kuitenkin.) Niistä tulee vastaukset parin kolmen viikon päästä.
Eli mitään selviä tai varmoja vastauksia tapahtuneeseen ei jälkitarkastuskaan antanut. Onneksi en odottanutkaan, tiesin että yleensä syyt jää epäselväksi. Mutta jotain häikkää siellä ehkä siis oli. Lääkäri kuitenkin vakuutteli vielä että itse en ole voinut tehdä mitään mikä tämän olisi aiheuttanut. Se oli helpottavaa kuulla. Hän oli sitä mieltä että raskauden ekat 20 viikkoa voi tehdä mitä vaan ja sen jälkeenkin kiellettyä on vain kolmiloikka ja laukkaratsastus :-D
Lupa uuteen yritykseen heltisi myös heti. Kun kysyin pitääkö odottaa nuo SPR:n kokeiden tulokset hän tuumasi, että itse ei ainakaan malttaisi odottaa. :-) Hyvä tyyppi kerta kaikkiaan.
Hyvin mä skarppasin tuolla lekurissa enkä rääkynyt koko aikaa kuten etukäteen pelkäsin. Aamulla, ennen jälkitarkastukseen lähtöä, soitin sinne paikalliseen seurakuntaan ja kysyin muistolehdon tarkan sijainnin (viimeksi kun ei sitä löydetty). Seurakunnan työntekijä kertoi samalla että viikko pari sitten sinne oli ripoteltu n. 10-12 pienokaisen tuhkat. Olikohan meidänkin enkeli siinä? Ja kuinka monta muutakin äitiä ja isää ovat tällaista joutuneet kokemaan lähiaikoina, 10-12! Tuon puhelun jälkeen tuli taas itku ja se kamala ikävä ja suru tuntui niin musertavalta.
Muistolehto oli kaunis. Laitan kuvan joku päivä. Se sijaitsi lasten hautausmaalla, ja oli todella murheellista nähdä niin paljon pieniä hautakiviä. Tuntuu että niihin muistokiviin sisältyy vielä suurempaa menetyksen tuskaa kuin mihinkään muuhun.
Sanotaan että kaikella on tarkoituksensa, mutta joskus kyllä suuresti epäilen sitä.
Kommentit